torstai 9. kesäkuuta 2016

Me emme elä samassa maailmassa kuin te

Karita Sainio

Teoksessa kerrotaan sisaren ja veljen välisestä jännitteisestä suhteesta.

Jokaisessa luvussa oli eri minä -kertoja, ja siskon veljen tarina esitettiin ajallisesti käänteisessä järjestyksessä. Ainakin itselläni oli välillä vaikeuksia pysyä kärryillä juonen kulusta ja sivuhahmojen osalta, kuka on kukin.

Asiatietämystä kirjailijalla oli jonkin verran sekä lääkkeistä että huumeista. Veljen minä-kertoja -muodossa kerrotut tekstit olivat kieliasultaan liian huoliteltuja, uskottavuus kärsi tästä jonkin verran.-Huumehörhö tuskin käyttäisi tällaista kieltä,

Kieli on huoliteltua ja kirjoitusvirheitä ei löytynyt ensimmäistäkään. Juoni eteni taustalla hitaasti, mutta loogisesti kuin juna, jokainen luku kuljetti tarinaa tai syvensi henkilöhahmoa jollakin tavalla. Yllättäviä käännekohtia eli "hirvi tulee ikkunasta" ei juonesta löytynyt.

Teos on kirjoitettu huolellisesti, ja ympäristöä kuvaavia lauseita löytyy. Kirjasta puuttuivat kuitenkin tuoksut ja ympäristön äänet.

Kirjan takakannessa kerrotaan sen olevan mustasävyinen trilleri, jännittäväksi ja koukuttavaksi kuvaukseksi Suomen huumemailmasta. Itse en pitänyt teosta varsinaisesti trillerinä, jännityksen tunnetta ei luettaessa syntynyt.

Luin kirjan saadakseni kuvaa siitä, mitä Suomen huumemaailmassa tällä hetkellä tapahtuu, mutta tätäkin aihetta oli käsitelty aika pintapuolisesti. Jos kirjoittajalla on aiheesta syvällisempää tuntemusta, se ei ole kirjan lehdille saakka välittynyt. Loppuratkaisussa oli kaksi vaihtoehtoa, nekin molemmat aika ennalta-arvattavia.

Esikoisromaaniksi hyvä teos,

Asteikolla 1-5 antaisin 2.5.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Millaista on olla eläin?

Helena Telkänranta

Telkänranta on eläinten käyttäytymistä tutkiva evoluutiobiologi ja palkittu tiedetoimittaja.

Kirja avaa eläinten kokemusmaailmaa loistavalla tavalla. Siinä kerrotaan aisteista, joita on eläimillä mutta ei ihmisillä. Magneettiaisti ja ultraviolettinäkö ovat näistä yleisimmät.

Eläinten tietoisuustutkimuksesta Telkänranta kertoo uusinta tietoa. Mm norsu tutkii itseään pelitestissä peilistä, kunhan tutkijat ensin keksivät teettää norsun kokoisen peilin.

Kalojen tunne-elämä oli itselleni uusi aihe. Samaten uutta tietoa oli kalanpoikasten opettaminen pelkäämään petokalaa, ja se, että oppiminen ei siirtynyt parveen, jos opetettuja kaloja oli puolet parvesta. Kun opetettujen kalojen määrää vähennettiin parvissa, opittu toiminta tarttui muihinkin parven kaloihin.

Linnuista on jo kauan tiedetty mm. korppien kekseliäisyys. Nyt on huomattu, että jotkut lintuyksilöt osaavat käyttää  myös työkaluja.

Eläimen leikin tunnistamiseen leikiksi on kehitetty menetelmä. Joskus ihmisestä leikiltä näyttävä toiminta voikin olla stereotyyppistä toimintaa, jota eläin tekee pakonomaisesti esim. stressin, kivun tai pelon takia.

Kirjassa käsitellään myös kalan kiputuntemusta ja kerrotaan tutkimuksesta, missä tutkitaan variksen pelkokokemusta. Käsitellään myös eläinten sosiaalisuutta ja sen tarkoitusta evoluutiossa.

Mielestäni kiinnostavinta kirjassa oli tutustua tutkijoiden kehittämiin erilaisiin menetelmiin, joilla erilaisia toimintoja ja tunteita on tutkittu.

Kirja on kirjoitettu kiinnostavasti ja mukaansatempaavasti.

Voin suositella lämpimästi!

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Valonkantajat

Valonkantajat

Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä

Terveisiä valtakulttuurimme varjosta.

Teos on ansiokas kooste, jossa on käyty suomalaisen salatieteen historiaa ja nykypäivää.

Ainakin itselleni tuli vastaan uusi asioita, joista en tiennyt. Uutta tietoa minulle oli, että Pekka Siitoin oli ollut Aino Kassisen oppilas.

Teos on kirjoitettu välillä proosahtavaan muotoon, joka nähtävästi tietokirjallisuuden uusi trendi.








Teoksessa käydään läpi mm.
  • Pekka Ervast
  • Gurdjieff ja Stjernvallit
  • Tattarisuon mysteeri
  • Aino Kassinen
  • Pekka Siitoin
  • okkultismi ja kansallismieli, eli miten salatieteet ovat vaikuttaneet mm. Suomen politiikkaan
  • Parapsykologiaa ja hypnoosia
  • Kumisaapasprofeetta Jorma Elovaara
  • suomalaista ufologiaa
  • Kulosaaren joulupukki Kauko Nieminen
  • Ior Bock
  • Reima Saarinen, Turun seksuaalimaaginen soturi 
  • Dosentti Rauhala
  • Tapio Kotkavuori
  • Nykyajan valonkantajat

Kirjassa on 410 sivua. Siitoimen kohdalla oli pitkähköjä lainauksia Siitoimen teksteistä.  Siitoimelle on omistettu 68 sivua, ehkä vähempikin olisi riittänyt.

Parasta antia itselleni oli saada tietoa kirjoista, jotka ovat itseltäni vielä lukematta. Omaan lukulistaani tuli kymmenkunta teosta lisää, sekä lähdeluettelo, jonka teokset tekisi mieli nekin lukea läpi.

Laaja tietoteos aiheesta, jolla aiheeseen vihkiytymätönkin saa aika nopeasti yleiskatsauksen salatieteiden historiasta.







torstai 18. kesäkuuta 2015

Samuli Huttusen synnyinlahja

Samuli Huttusen synnyinlahja


Kalle Isokallion kirjat ovat mielestäni parhaita yhteiskuntaopin oppikirjoja suomalaisesta vallankäytöstä. Niissä veijaritarinan sisään on leivottu näkyviin, miten maassamme vallan naruista vetelevät aivan muut tahot kuin meidän tavallisten pulliaisten luulemat eduskunta ja hallitus. Isokallion teoksista huomaa, että hän on ollut Nokian varapääjohtajana yhteiskuntamme näköalapaikalla,

Nyt kun Arto Paasilinnasta ei enää ole kirjoittajaksi, Isokalliosta on mielestäni tullut veijaritarinoiden osalta hänen manttelinperijänsä. Tekniset faktat ovat teoksissa aina pilkulleen oikein. Pohdiskelevaa yhteiskuntakritiikkiä Isokallio leipoo teoksiinsa aina, välillä jopa häiritsevän päälleliimatusti.

Kirjassa seikkailevat jo edellisistä teoksista tutut Samuli Huttunen (suomalainen keksijä) ja Vasili Vissarov (venäläinen oligarkki). Mukana on muitakin edellisistä kirjoista tuttuja hahmoja.

Jumala yrittää enkeliensä avulla auttaa Samulia ja Vasilia yhdistämään voimansa, jotta he voisivat auttaa omia maanmiehiään. Seikkailun rytinässä Jumala joutuu mm. hajottamaan Neuvostoliiton, yhdistämään Saksat ja siirtämään Kiinan markkinatalouteen.

Tarinassa tarkkailevaa ja välillä operatiivistakin näkökulmaa edustavat suojelusenkelit Basileios Suuri ja Arkkienkeli Mikael. Jumala on käynnistämässä globalisaation ja rakennemuutoksen takia taivaassa suurta organisaatiomuutosta, ja sen takia ortodoksinen ja luterilainen enkeli joutuvat ensimmäisiksi koekaniineiksi kaitsemaan uskontokunnat ylittäen Samulia ja Vasilia.

Kun samassa tarinassa esiintyvät KGB ja Kemiön Konepaja, veijarimaisen tarinan peruspalikat ovat kasassa. Mukaan on leivottu myös pikkuisen romantiikkakin.

Pidin kirjasta asteikolla 0-10 noin kahdeksikon verran. Viihdyttävää, pohdiskelevaa tarinankerrontaa.



sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Muumit Torrelorcalla -sarjakuva

Tiesitkö että Muumit-sarjakuvissa on vietetty paheellistakin elämää?

Sarjassa "Muumit Torrelorcalla" Muumit käyttävät LBJ-pillereitä (eli huumeita) ja päätyvät tuijottamaan kuuta. He harjoittavat salapolttoa, pitävät baaria ja antavat "kielitunteja". 



Muumipeikko-sarjakuvat on alun perin tehty englannin kielisenä syndikaatille, joka toimitti ne ne Evening News-sanomalehteen. Kun Tove Jansson lopulta kyllästyi piirtämään sarjaa, hän periytti tehtävän veljelleen Larsille. Lars vei sarjoissaan Muumit seikkailemaan Muumilakson ulkopuolelle.
Muumit Torrelorcalla on Lars Janssonin piirtämä sarja, se on ensimmäisen kerran julkaistu v. 1967.

Nämä vanhat Muumi-sarjakuvat ovat mielestäni loistavia. Niistä löytyy yhteiskuntakritiikkiä ja -havaintoja, jotka ovat vieläkin päteviä.

Sarja löytyy teoksesta MUUMIPEIKKO 18. Kirjaa ei ole tällä hetkellä Suomessa saatavilla edes divareista.  Sarja löytyi kuitenkin netin syövereistä, sen voi lukea täältä. Teos löytyy myös kirjastoista, joissakin kirjastoissa jopa lasten osastolta.

Juoni:
Muumitalon jääkaappi menee rikki. Muumipappa yrittää korjata jääkaapin, ja luuleekin saaneensa sen toimimaan. Jääkappi syttyy palamaan. Muumipappa yrittää ostaa uuden jääkaapin, mutta hämmentyy uusien jääkaappin mallien piirteistä. Hän päätyy ostamaan siis jäitä.

Muumipappa huomaa lehdessä kilpailun, josta voi voittaa palkintosijoilla 2-10 jääkaapin keksimällä hyvän jääkaappia kuvaavan iskulauseen. Kun Muumipappa ja Muumipeikko menevät hakemaan palkintoaan postista kottikärryjen kanssa, paljastuukin, että he ovat voittaneet kilpailun ensimmäisen palkinnon, joka on matkalahjakortti Torrelorcalle. Muumit eivät aio ensin lähteä matkalle, mutta Muumipappa alkaa kuvitella matkaa höyrylaivalla loistoluokassa. Hän päättää, että perheen on lähdettävä Torrelorcalle.

Kun jääkaappiyhtiön edustaja tulee hakemaan heitä, käy ilmi, että matka tehdään lentokoneella. Kone on vanha, Wrightin veljesten lentämä kone. Turvavöiden kiinnityksessä Muumipappa tarttuu vahingossa naapuri-istuimella istuvan rouvan vyöhön, ja kaikki koneen matkustajat alkavat pitää häntä ahdistelijana.

Matka alkaa pettymyksillä. Matkaseurue joutuu kävelemään lentokentältä hotellille, merinäköala paljastuu tiiliseinäksi ja rannat ovat roskaisia. Museokierroksella Muumit karkaavat turistiryhmästä. He etsivät paikallisia asukkaita oppiakseen tuntemaan paikan. He joutuvat tekemisiin PLOP-taiteilijoiden kanssa paikallisessa baarissa. Taiteilijat ja kirjailijat elävät kotimaan työttömyyskorvauksilla. He vieroksuvat Muumeja, jotka kertovat olevansa seuramatkalla.

Niiskuneiti päättelee, että baari on oopiumluola, ja tilaa neljä marihuanaa. Tämä herättää taiteilijoiden huomion, ja heidän käsketään tilata vaikka "teetä". Muumiperhe nauttii tilamaansa teetä, ja Muumipappa alkaa tuntea olonsa oudoksi. Muumimamma toteaa juoman olevan kuitenkin vain pelkkää intialaista teetä.

Muumipappa pyytää erästä taiteilijaa hankkimaan heille vähän "teetä". Hän kertoo, että sitä ei enää kukaan polta, vaan nykyään on käytettävä LBJ-pillereitä. Muumit popsivat LBJ-pillereitä, ja syövät niitä puoli kiloa.

He istuvat rannalla viikon katsellen kuuta. Kun Muumiperhe palaa hotelliin, heidän ryhmänsä on jo lähtenyt kotiin. Heillä ei ole rahaa palata kotiin. Perhe yrittää etsiä konsulaattia, mutta sisäänheittäjä vie heidät baariin. Toisen baarin pitäjällä ja sisäänheittäjä-baarinpitäjällä tulee riita siitä, kumpi saa kestitä Muumiperhettä. Tällä välin Muumiperhe poistuu paikalta ja lähtee etsimään konsulia.

Kun konsuli kuulee, että turisteja odottaa häntä, hän väittää ettei osaa Muumilaakson kieltä ja ripustaa oveensa lapun "Suljettu korjauksen vuoksi".

Muumipappa huomaa perheen olevan kauheassa pulassa. Mustekala hyökkää Muumipapan hännän kimppuun. Turistit nappaavat mustekalan ja haluavat pitää mustekalakekkerit. Muumipappa yrittää tainnuttaa mustekalan lyömällä sen kiveen, mutta mustekala ruiskuttaa mustetta hänen päälleen.

Turistit levittävät sanaa, että Muumeilla on rantajuhlat. Kun mustekalakeitto on valmista, jonossa on niin monta syöjää, että Muumiperhe jaa nuolemaan näppejään.

Muumipappa ostaa rahaa hankkiakseen baarin luotolla. Baariin unohdetaan ostaa juotavaa, mikä olisikin ollut vaikeaa ilman rahaa. Muumiperhe etsii rojuja ja Muumipappa rakentaa niistä kotipolttolaitteen. Hän olettaa, että kotipoltto on kiellettyä vain hänen kotimaassaan.

Poliisi on saanut vihiä kotipoltosta, ja Muumiperhe joutuu piilottamaan laitteensa. He vievät pannun Foinikialaisten katakombeihin. Viranomaiset luulevat, että tulivuori on aktivoitunut, kun pappa keittää Manhattanin dynamiittia. Pappa heittelee valmiit viinapullot muumipeikolle ja ne viedään baariin. Oletettavasti salapolttopannu on sammutettu.

Baari avataan ja sinne ei tule ketään. Kun viranomaiset huomaavat, että tulivuoren purkaus (eli salapolttolaite) on ohitse, he ryntäävät paikallisten kanssa ainoaan auki olevaan, Muumipapan, baariin. Muumimamma on unohtanut laimentaa Manhattanin dynamiitin, ja kaikilta asiakkaat kaatuvat kanveesiin.

Seuraavana päivänä Muumit huomaavaat, että heidän baarinsa päälle rakennetaan toista kerrosta, ja heidän baarinsaa romahtaa lyttyyn sen alle.

Seuraavaksi Niiskuneiti keksii ruveta antamaan kielitunteja. Asiakkaat ymmärtävät kielitunnilla aivan jotain muuta kuin kielen opiskelua. Niiskuneiti nolostuu ja käskee Muumipeikon jatkaa kielituntien antamista. Asiakas lähtee kuitenkin heti, kun Muumipeikko astuu huoneeseen. Muumipeikon ja Niiskuneidin välille syntyy riita kielituntien antamisesta.

Muumipappa haluaa mennä syömään, mutta heillä ei ole rahaa ruokaan. Muumimamman käsilaukun pohjalta löytyy sen verran rahaa, että he voivat ostaa kauraryynejä. Kun Muumimamma on keittänyt puuron, turistit haluavat ostaa sitä, koska he haluavat samanlaista ruokaa kuin kotonakin. Rahaa on niin paljon, että Niiskuneiti voi käydä ostamassa haluamansa hatun. Hattu on saman tyylinen, mitä Torrelorcan poliisit käyttävät.

Muumimamman puuro paljastuu menestykseksi turistien keskuudessa. Kun poliisi huomaa ruokabisneksen, hän kysyy Muumimammalta työlupaa. Nähdessään Niiskuneiden uuden hatun hän toteaa sen olevan virkamiehen univormun halventamista, ja yrittää pidättää muumit ja haluaa takavarikoida puuron.

Seuraavaksi Muumipappa yrittää toimia oppaana. Hän vie turistit härkätaisteluun. Härkätaistelun järjestävät ovat odottaneet Muumiperhettä avaamaan Corridanin. Muumipeikko epäilee, että he ovat lupautuneet tähän, kun ovat syöneet LBJ-pillereitä. Niiskuneiti löytää punaisen samettiviitan ja kietoo itsensä siihen. Muumipappa valmistaa puheen.

Muumipappa on aloittamassa puhetta, kun härkä lasketaan areenalle. Niiskuneiti juoksee härkää karkuun kietoituneena punaiseen muletaan. Muumimamma lainaa yleisöstä sateenvarjon ja lyö sillä härkää. Tästä järjestävät vimmastuvat ja käskevät soittaa eläinsuojeluyhdistykseen. Muumiperhe uhataan karkoittaa. Muumipappa pyytää karkoitusta. Kun lentokenttävirkailija kuulee, mitä Muumiperhe on tehnyt, hän järjestää heti pikaisen lennon.

Muumiperhe hyppää lentokoneesta Muumilaaksoon. Vilijonkka näkee laskeutuvat Muumit ja toteaa "Totta kai! Seuramatkallakin he keksivät jotain merkillistä. "




tiistai 9. kesäkuuta 2015

V. Arti / Mereen pudonnut tähti


 V. Arti (1885-1963) oli mielenkiintoinen kaveri. Hän oli nähtävästi ensimmäinen suomalainen skifin kirjoittaja, jos Kalevalaa ei lasketa mukaan.  (korjatkaa kommentteihin jos olen väärässä). Arti sanoitti musiikkia, sävelsi, oli journalisti, kääntäjä ja keksijä.

Hänen teoksensa "Mereen pudonnut tähti" on ilmestynyt W.S.O.Y:n koulukirjasto-sarjassa numerona 58 vuonna 1929.

Kirjan on kuvittanut A. Tawitz. Kuvitus on mustavalkoinen, oletettavasti mustepiirroksia.

Kirja edustaa mielstäni jollakin tasolla fiktiivistä faktaa, vaikka se onkin kerrottu narratiivisessa muodossa.

Syvemmällä tasolla kirja käsittelee yhteiskuntajärjestyksiä, uskonnon merkitystä ja merkillisyyttä, sekä tapaamme käsitellä elämänmuotoja, joita emme ymmärrä.
Parasta teoksessa on mielestäni keskustelut, joita seikkailija käy ajatustenlukijan kanssa.

Juoni (kerron koko juonen, koska kirjaa voi olla vaikea saada käsiinsä):
Kirjan minä-kertojana toimii sanomalehtimies. Hän kertoo planeetan katoamisesta vuonna 1901. Tämä herätti tähtitieteilijöissä sekä etsintäyrityksiä että erilaisia selityksiä.

Kertoja tapaa japanilaisen liikemiehen, joka paljastaa nähneensä mereen pudonneen tähden ja joutuneensa sen nostattaman aallon takia haveriin. Hän oli huuhtoutunut kuunarilta mereen ja rantautunut pudonneen tähden pinnalle. Tähti oli vahvasti magneettinen.

Liikemies kertoo planeetalla tapaamistaan oudoista kasveista ja olennoista. Hän löytää maanalaisen kaupungin, jota jää tutkimaan. Planeetalla käytetään työväkenä tyhminä pidettyjä maahisia. Osa maahisista pystyi keskustelemaan ajatuksen tasolla, heitä kutsutaan ajatustenlukijoiksi.

Muutaman päivän oleskelun jälkeen planeettakuningas lähettää olentoja hakemaan seikkailijan luokseen. Kuningas yrittää selvittää seikkailijan planeetan oloja. Hän pitää seikkailijaa sokeana, koska hän ei voi nähdä "toisilla silmillään". Kuningas yrittää selvittää, onko seikkailija uhka hänen valtakunnalleen.

Kuunarin miehistön muutama pelastunut jäsen saapuu kaupunkiin kapteenin koiran kanssa. Koira hyökkää maahisten kimppuun ja se vangitaan. Planeetan oliot pitävät koiraa seikkailijoiden johtajana. Ilmenee, että koira pystyy keskustelemaan ajatusten avulla ajatustenlukijan kanssa. Se valittaa kohtelustaan kuunarilla, ja saa planeetan asukkaat vielä epäluuloisemmiksi seikkailijoita kohtaan. Miehistö hajotetaan vangittuina ympäri kaupunkia, ja koiraa vartiodaan kuninkaan linnassa.

Seikkailija keskustelee pitkät tovit kanssaan asuvan ajatustenlukija-maahisen kanssa oman planeettansa ja mereen pudonneen tähtiplaneetan oloista. Seikkailija tutustuu planeetan Jumalain temppeliin.

Seikkailija on huomannut, että ulkona ollessaan saari on näyttänyt vajoamisen merkkejä. Hän ilmoittaa asiasta ajatustenlukijalle, joka yrittää vakuuttaa kuninkaan lähestyvästä vaarasta. Kunigas lähettää ensin tiedustelijoita, ja heidän palattuaan lähtee itse mukaan tutkimusmatkalle. Kun vesi alkaa kohota, seikkailijat yrittävät keksiä tavan pelastautua. Lopulta he rakentavat lautan. Veden jo tuhottua koko maanalaisen kaupungin he pelastautuvat lautan avulla merelle.

Muutaman päivän kuluttuavat seikkailijat huomaavat, että liskomaahisia on seurannut lauttaa. Maahiset piirittävät lautan. Yksi seikkailijoista joutuu veden varaan ja haihyökkäyksen kohteeksi. Haiden tapellessa saaliista ja maahisten polskiessa lautan reinoilla ne muodostavat nousevan aallokon. Seuraavan yön aikana maahiset ja haikalat joutuvat meressä keskenään tappeluun. Osa maahisista onnistuu pääsemään lautalle, ja lautta alkaa vajota. Vesi pyyhkii maahiset mereen, ja taas maahiset tastelevat haiden kanssa ja kiipeävät lautalle.

Eräs maahisista osoittautuu ajatusten lukijaksi, ja hänet päästetään lautalla olevan kojun katolle turvaan. Ko. maahinen taistelee muista maahisia vastaan, jotta kukaan muu ei pääse kopin katolle.
Lopulta jäljelle jäävät vain osa seikkailijoista ja ajatustenlukija-maahinen, sekä lautan kopissa majailevat muutama riutuva maahinen.

Ajatustenlukija kertoo, mitä planeetan maanalaisessa kaupungissa on tapahtunut, kun vesi on alkanut nousta. Seuraavan yönä nousee myrsky, joka huuhtoo kopissa olevat maahiset mereen. Myrskyä kestää kaksi päivää. Kertoja-seikkailija on jo lähes tajuton.

Lautalla olijat pelastetaan hollantilaiseen laivaan. Käy ilmi, että laivan miehistö on työntänyt ajatustenlukija-maahisen mereen.

Seikkailija palaa Tokioon kaksi kuukautta myöhemmin ja kirjoittaa tarinansa Tokiolaisessa lehdessä.

Lopuksi sanomalehtimieskertoo tutkineensa ko. ajankohdan lehtiä. Hän on löytänyt sähkösanoman, joka kertoo suuresta tuhoja tehneestä hyökyaallosta Tasmanian ja kaakkois-Australian rannikoilla. Kolme viikkoa myöhemmin nemroissa oli uutinen planeetan katoamisesta.
____

Kirjassa on 127 sivua.

Teosta ei voi löytää kirjakaupoista, luultavasti ainoastaan kirjastoista ja divareista. Tietysti on positiivista, jos jaksaa pommittaa kustantamoa kyselemällä teosta e-kirjana. Ehkä tämä kulttuuriarre voitaisiin vielä saada uudelleen saataville, jos riittävän moni sitä kyselisi.

Kertokaapa kommentteihin, jos olette saaneet kirjaa käsiinne, ja jos, niin mistä.