Karita Sainio
Teoksessa kerrotaan sisaren ja veljen välisestä jännitteisestä suhteesta.Jokaisessa luvussa oli eri minä -kertoja, ja siskon veljen tarina esitettiin ajallisesti käänteisessä järjestyksessä. Ainakin itselläni oli välillä vaikeuksia pysyä kärryillä juonen kulusta ja sivuhahmojen osalta, kuka on kukin.
Asiatietämystä kirjailijalla oli jonkin verran sekä lääkkeistä että huumeista. Veljen minä-kertoja -muodossa kerrotut tekstit olivat kieliasultaan liian huoliteltuja, uskottavuus kärsi tästä jonkin verran.-Huumehörhö tuskin käyttäisi tällaista kieltä,
Kieli on huoliteltua ja kirjoitusvirheitä ei löytynyt ensimmäistäkään. Juoni eteni taustalla hitaasti, mutta loogisesti kuin juna, jokainen luku kuljetti tarinaa tai syvensi henkilöhahmoa jollakin tavalla. Yllättäviä käännekohtia eli "hirvi tulee ikkunasta" ei juonesta löytynyt.
Teos on kirjoitettu huolellisesti, ja ympäristöä kuvaavia lauseita löytyy. Kirjasta puuttuivat kuitenkin tuoksut ja ympäristön äänet.
Kirjan takakannessa kerrotaan sen olevan mustasävyinen trilleri, jännittäväksi ja koukuttavaksi kuvaukseksi Suomen huumemailmasta. Itse en pitänyt teosta varsinaisesti trillerinä, jännityksen tunnetta ei luettaessa syntynyt.
Luin kirjan saadakseni kuvaa siitä, mitä Suomen huumemaailmassa tällä hetkellä tapahtuu, mutta tätäkin aihetta oli käsitelty aika pintapuolisesti. Jos kirjoittajalla on aiheesta syvällisempää tuntemusta, se ei ole kirjan lehdille saakka välittynyt. Loppuratkaisussa oli kaksi vaihtoehtoa, nekin molemmat aika ennalta-arvattavia.
Esikoisromaaniksi hyvä teos,
Asteikolla 1-5 antaisin 2.5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti